Mieskavereiden saunaillassa virisi jälleen keskustelu siitä,
mitä kaveritoiminta merkitsee aikuiselle miehelle. Pienperheyhdistyksen
Mieskaveritoiminnan kautta jo monta vuotta sitten kaverin itselleen löytänyt
Aapee totesi hetken keskustelua kuunneltuaan: ” Ei se sen kummempaa ole – hyvää
elämää!”
Kuinka monta kertaa olemmekaan istuneet ja miettineet
millaisin lupauksin ja mainoslausein seuraavan rekrytointikampanjan toteutamme.
Millä me houkuttelisimme uusia vapaaehtoisia mukaan? Riittääkö, että lupaamme
hyvää elämää?
Hyvään elämään kuuluvat kaverit, isot ja pienet. Kavereita
ei koskaan voi olla liikaa. Kaverin kanssa voi tehdä ihan tavallisia asioita
tai olla tekemättä yhtään mitään. Yhtään
mitään tekeminen on kaverin kanssa paljon mukavampaa. Kaveria tuetaan silloin,
kun hän tukea tarvitsee ja kaverilta voi saada saa tukea. Aito kaveruus ei kuitenkaan ole hoitosuhde
eikä oikeassa kaveruudessa ole syrjäytymisen ehkäisijää ja ehkäisyn kohdetta.
Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminta on onnistunut
parhaiten silloin, kun yhdistyksen kautta alkunsa saanut kaverisuhde jatkuu
läpi elämän ja kun kaverukset ”unohtavat” miten suhde on saanut alkunsa. Toiminta on saavuttanut tavoitteensa, kun
lapsi saa elämäänsä yhden uuden, kuuntelevan ja ymmärtävän aikuisen.
Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen on kirjoittanut
otsikolla Tavallisilla asioilla on toisinaan suuri merkitys: ”Selviytyjien
elämässä on usein ollut yksi kiintopiste, joku lämpimästi ja ymmärtävästi
suhtautunut aikuinen, joka on avannut ikkunan parempaan maailmaan.” (HS
17.9.2012)
Juha Turtiainen
toiminnanjohtaja
Pienperheyhdistys ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti