Miksi kansalaisvastuuta voi ja jopa kannattaa lisätä perheiden auttamisessa?

Kuten Pelastakaa sukupolvi –hankkeen sivuilla kerrotaan, lasten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt Helsingissä useilla mittareilla koko 2000-luvun ajan.

Perherakenteet ja perheen arki ovat monimutkaistuneet, parisuhdeongelmat sekä avio- ja avoerot ovat lisääntyneet ja yksinhuoltajien määrä on kasvanut. Vanhempia kuormittavat muun muassa stressi, epävarmuus vanhempana, työn ja perhe-elämän yhdistäminen, parisuhdeongelmat sekä vaikeiden tunteiden, kuten suuttumuksen hallinta ristiriitatilanteissa.

Monille vanhemmille ja perheille keskeinen ongelma on, että he ovat haasteidensa kanssa hyvin yksin. Isovanhemmat asuvat usein kaukana, eikä arjen apua ole yleistä pyytää tai saada muilta kuin lähimmältä läheispiiriltä. Kun omat läheisverkostot ovat kaukana tai muuten riittämättömät, huolet ja haasteet pääsevät liian helposti kasvamaan varsinaisiksi ongelmiksi.

Julkiset palvelut ovat keskeinen tekijä perheiden tukemisessa, mutta eivät kuitenkaan ainoa lääke varsinkaan lapsiperheiden kasvavaan ennaltaehkäisevän tuen tarpeeseen. Vastuuta lähimmäisistä ei ole vahvimmassakaan hyvinvointivaltiossa tarkoituksenmukaista ulkoistaa kokonaan julkiselle sektorille. Kun perheet tarvitsevat ennaltaehkäisevää, matalan kynnyksen tukea, apua, läsnäoloa ja keskustelukumppania, ei tukijaksi välttämättä tarvita sosiaalityöntekijää tai muuta ammattilaista tai viranomaista. Itse asiassa vertaistukija, vapaaehtoinen tavallinen ihminen voi olla suurempi apu näissä tilanteissa.

Suomalaiset luottavat avun tarpeessa vahvimmin omaan lähipiiriinsä ja omaan vastuuseen itsestään, mutta heti kolmanneksi luotetuin avun lähde on toisten ihmisten tuki ja lähimmäisvastuu.

Kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset kertovat, miten erilaiset vapaaehtois- tai vertaistukea saaneet ihmiset – syöpäpotilaat, sairaiden lasten vanhemmat, vaikeissa elämäntilanteissa olevat nuoret ja vanhemmat – ovat kokeneet vapaaehtoiselta saamansa avun tai tuen tyydyttävämpänä, positiivisempana ja jopa parempana kuin ammattiavun. Vapaaehtoiselta saatuun tukeen liitetään kokemus aidosta, pyyteettömästä välittämisestä, mikä tekee tästä avusta tai tuesta miellyttävää, tehokasta ja vaikuttavaa.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan kun tukea tai apua sillä hetkellä tarvitseva kokee vapaaehtoisen avun hyvinvointiaan lisäävänä, myös apua tai tukea antava voi paremmin. Olen juuri kirjoittanut tieteellisen katsauksen vapaaehtoistoiminnasta kansainväliseen elämänlaatua käsittelevään ensyklopediaan. Vapaaehtoistoiminta lisää tutkitusti elämän mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemusta, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteita, itsekunnioitusta ja tarpeellisuuden kokemusta, ja niiden kautta vähentää stressiä, ahdistusta ja masennusta sekä lisää terveyttä ja jopa elinikää.  Antaessaan todella myös saa.

Suomalaisista suurin osa on myös halukas auttamaan muita. Meistä osallistuu vapaaehtoistoimintaan eri tutkimusten mukaan jo useampi kuin joka kolmas. Toiminnasta kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia on kuitenkin vielä toinen kolmannes, jonka auttamishalu ei vielä ole löytänyt sopivaa kanavaa. Kuulutko sinä ehkä heihin? Tulisitko mukaan infokoulutukseemme, kuulemaan lisää erilaisista tavoista tukea lapsiperheitä vapaaehtoistoiminnan keinoin? Täytä hakemus täällä.

Pelastakaa sukupolvi –hankkeessa haastamme kaikki myös pohtimaan, onko omassa lähipiirissä lapsi tai vanhempi, joka tarvitsisi tukea ja välittämistä.

Voisitko sinä joskus tarjoutua viemään lapsen puistoon, tai kysyä äidiltä tai isältä, mitä hänelle kuuluu? Voit myös hymyillä vieraallekin lapselle raitiovaunussa tai kaupassa tai vaihtaa muutaman ystävällisen sanan lapsen tai hänen äitinsä tai isänsä kanssa. Koskaan et voi tietää, vaikka tuo yksi pieni ystävällinen ele pelastaisi lapsen tai vanhemman päivän – yksinäisyys tai turvattomuus ei aina näy ulospäin.

On selvää, että vapaaehtoiset ja vertaistuki eivät voi korvata julkisen sektorin palveluita, kun ongelmat ovat päässeet kärjistymään tai kasautumaan, ja tarvitaan lastensuojelua tai muuta ammattiapua. Syöpäpotilaat tai sairaiden lasten vanhemmat tuskin myöskään haluavat vertaisia korvaamaan esimerkiksi lääkäreitä. Vapaaehtoisella lähimmäisavulla on oma paikkansa ja roolinsa meidän jokaisen hyvinvoinnin keskeisenä osana, se rooli on läsnäolo, välittäminen ja jakaminen. Kokemus siitä, että toinen ihminen auttaa tai tukee minua ihan vain siksi, että hän välittää, on mittaamattoman arvokas.

Jokainen hyvä teko muuttaa tätä kaupunkia askeleen oikeaan suuntaan. Kiitos, että välität.  Kiitos, että toimit.

Henrietta Grönlund

HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja

Työtä yhteiseen hyvään

”Onko ilo tehdä työtä yhteiseen hyvään?”, on minulta kysytty useaankin otteeseen.  Pelastakaa Sukupolvi- hanke lähtee uudenlaisesta lähestymistavasta, jossa yhdenkään perheitä tukevan kumppanin ei tarvitse kilpailla vapaaehtoisista tai asiakkaista.

HelsinkiMission tuore hanke tuo vapaaehtoisia jokaisen kumppanimme toimintoihin. Kumppanimme - Helsingin Diakonissalaitos, Pienperheyhdistys ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto  - ovat vahvoja lapsiperhetyön asiantuntijoita.  HelsinkiMissio  taas täydentää joukkoa vahvalla vapaaehtoistoiminnan asiantuntemuksellaan. Antaessaan saa, joten vastaan yksiselitteisesti, että on ilo tehdä työtä yhteiseen hyvään.

Pelastakaa Sukupolvi- hanke on edennyt Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelualueen johtotasolta kohti ruohonjuuritasoa vajaassa puolessa vuodessa. Vauhti on ollut huimaa.

Lapsiperheiden toiminnasta vastaavien päälliköiden sekä työntekijöiden kohtaamiset ovat kerta toisensa jälkeen avanneet ovia yhteisen työn mahdollistamiseksi. Ilmassa ei ole ollut kertaakaan syviä huokauksia tai kiirettä. Vain läsnäoloa ja aitoa kiinnostusta. Jokaisessa kohtaamisessa olemme olleet vakavan ja vaativan asian äärellä – mitä me yhdessä voimme tehdä lapsiperheiden auttamiseksi? Kuitenkin ilmassa on ollut paljon toivoa ja luottamusta tulevaan. Ilman toivoa ei synny tekoja. Siksi teemme työtä yhteisen hyvän puolesta.  

Kumppaneina haluamme tehdä toivon myös todeksi. Hankkeessa lanseerataan tulevan syksyn aikana HelsinkiMission äiti- ja isämentoritoimintaa. Tällaisen mentorin voi tulevaisuudessa saada niin kotipalvelun ja varhaisen tuen, päivähoidon kuin leikkipuiston asiakas. Ihan tavallinen äiti tai isä, joka haluaa tukea haastaviin arjen asioihin tai omaan jaksamiseensa. Toiminnan pilottipaikkoina ovat nyt Kamppi, Kallio ja Kivikko. Olemme perehdyttäneet tämän syksyn aikana Pilottipaikkojen henkilökuntaa sekä vastaanottamaan että hyödyntämään  uudenlaista vapaaehtoistoiminnan muotoa perheiden tukemisessa. HelsinkiMission Mentorimallinnuksella olemme osallistaneet päiväkotien, kotipalvelujen ja muiden toimijoiden työntekijät pohtimaan parasta mahdollista palvelunohjausta  asiakkailleen. Yhteiskoulutusten tärkeimmiksi kokemuksiksi ovat nousseet yhdessä tekeminen, mukaan ottaminen ja keskusteleminen. Jokainen työntekijä on kallisarvoinen viestinviejä myös omissa verkostoissaan.      

Jos minä uskon työni merkitykseen, muutkin uskovat. Koulutuksessa päivähoidon henkilökunnasta yksi oivalsi hyvin ajatuksen, että ”eihän asiakaskaan tähän mentoritoimintaan usko, jos minä työntekijänä en usko, enkä ymmärrä mistä on kysymys”. Yhdessä vietetyn iltapäivän koulutuksen ja keskustelujen jälkeen  syntyi  sekä yksilökohtaisia että työyhteisöllisiä toimintatapoja  sille, miten tukimahdollisuudet tehdään hänen päiväkotinsa perheille mahdollisiksi ja miten niistä kerrotaan. 

Halu ymmärtää,  innostaa, omaksua, uskoa tekemäänsä ja ennen kaikkea halua laittaa itsensä likoon ovat merkittäviä askelmerkkejä tämän hankkeen onnistumiseen ja siten yhteisen hyvän toteutumiseen – lapsiperheiden hädän lieventämiseen ja poistamiseen.   

Marika Aro

Projektipäällikkö

HelsinkiMissio

Pidetään huolta lapsista

Leenan Laulajaisen runoilema Nallen matkalaulu menee näin:

Pieni nalle uuvuksissa tietä pitkin astelee.

Kevätsade tuhma kade nallen tassut kastelee.

Mutta pian saavutaan Otsometsän kummilaan.

Siellä kuono pyyhitään, tassut kuivataan.

Olipa hyvä että nallella oli kummila: Paikka missä tassu pyyhitään jos sade ne kastelee. Tosin kummeja ja kummiloita voi olla monenlaisia. Laura Koljonen hauskassa kirjoituksessaan Kummit testiin  (HS.fi Oma elämä -palsta) perää kyllä kummeille jonkunlaisia kriteerejä.  Itse ajattelen, että kummi voi olla tuki ja turva vaikka ei ongelmia olekaan. Kummina tehtäväni on tukea kummilasteni vanhempia heidän hoiva- ja kasvatustyössään, ja iloita heidän kanssaan lasten ilosta. Olla käytettävissä jos tarvitaan, ei sekaantua jokapäiväiseen perhe-elämään.

HelsinkiMission Pelastakaa Sukupolvi -hanke haluaa haastaa kaikki kansalaiset toimimaan ja ottamaan vastuuta lapsiperheiden hyvinvoinnista. Hanke haluaa myös herätellä läheisiä ja lähiyhteisöä muistamaan että se kummilapsi, ystävän tai naapurin lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia ja vanhemmat vertaisiaan. Jokainen voi toimia arjen auttajana.

Pelastakaa sukupolvi -hanke ei ole tavoitteineen yksin. Myös RAY:n avustusohjelma Emma & Elias painottaa aikuisten yhteistä vastuuta lasten hyvinvoinnista – naapureiden, mummien, kummien, kioskinmyyjien.  Siksi Pelastakaa sukupolvi-hanke onkin valittu ohjelmaan yhtenä kolmentoista ensimmäisen joukossa.  Ohjelmassa kootaan yhteen erilaisia järjestöjen hankkeita ja toimintoja edistämään lasten hyvinvointia. Ajatus on vähän sama kuin kaikkien aikuisten haastaminen yhteiseen tekemiseen lasten hyväksi – yhdessä olemme enemmän!

Ulla Lindqvist

ohjelmapäällikkö

Emma & Elias -ohjelma

Lastensuojelun Keskusliitto

ulla.lindqvist@lskl.fi

Emma & Elias on RAY:n avustusohjelma lasten ja perheiden hyväksi. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa.