Ryhdy supermiesmalliksi

Kun olin kuusivuotias, vanhempani erosivat. Äitini jäi kahden ala-asteikäisen pojan yksinhuoltajaksi. En muista ajasta paljoakaan, mutta muistan sen sijaan hyvin, kun taloon tuli uusi mies. Monelle lapselle yksinhuoltajavanhemman uuden puolison tuleminen mukaan kuvioihin on järkytys, mutta minulle ei. Uuden miehen saaminen kotiin tuntui hyvältä ja turvalliselta. Meillä synkkasi heti, ja minä sain bonusisästäni hyvän miehenmallin.

Elämä ei ole mustavalkoista. Yksinhuoltajaperheen elämä voi olla kamalaa tai upeaa – ja harvemmin vain joko tai. Yksi tai kaksi isää tai äitiä voi varmasti kasvattaa onnellisia ja täyspäisiä lapsia, ja sateenkaariperheen päässä odottaa varmasti usein kultapata. Hyvässä vanhemmuudessa moni muu asia painaa sukupuolta enemmän: rakkaus, rajanveto, kestävät hermot. Mutta itselleni oli tärkeää, että kotona oli mies.

Kaikilla pojilla (tai tytöillä!) ei ole luonnostaan lähipiirissään miestä. Kaikilla yksinhuoltajaäideillä ei ole vierellään miestä, jonka kanssa jakaa arkeaan. Miehiä ei saa postimyynnistä eikä isiä valmisteta tilaustyönä. Mutta on olemassa muita vaihtoehtoja.

HelsinkiMission vapaaehtoistoiminta välittää tukihenkilöitä nuorille ja isä- ja äitimentoreita perheille, joilla eivät omat paukut syystä tai toisesta riitä. Pienperheyhdistys taas etsii mieskavereita yksinhuoltajaäitien lapsille. Miesvapaaehtoinen ei missään nimessä ole uusi isä tai äidin uusi mies. Sen sijaan vapaaehtoinen voi olla auttava käsi, kuunteleva korva ja omanlaisensa esimerkki siitä, mitä on olla mies.

Miesvapaaehtoisista on kova pula. Mies, ryhdy supermiesmalliksi ja tule mukaan. Yksikin uusi miesvapaaehtoinen on kova juttu.

Hae vapaaehtoiseksi täällä.

Lue lisää HelsinkiMission isämentoritoiminnasta täällä.

Lue lisää Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminnasta täällä.

Topias Haikala

vapaaehtoistoiminnan harjoittelija
HelsinkiMissio