Oikeus ihmettelyyn!

- Se, jota ei alituiseen jaksa kiinnostaa,                              

mitä lasten ja nuorten päässä liikahtaa
siirtyköön turhana hyllylle.-

Tämä oiva lause lapsen oikeuksien päivän alla puhuu puolestaan lasten ja nuorten oikeudesta tulla aidosti kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Toistuvasti ilahdun lasten läsnäolon taidosta ja aidosta kiinnostuksesta elämän arkisimpiakin asioita kohtaan. Erityisesti elämän ihmettely on heidän taitolajinsa: Nukkuuko aurinko? Voiko pilvien yläpuolella sataa? Miten karhu jaksaa vain marjoilla? 

Aikuisena välillä kellon ja kiireen täyttämissä päivissä havahdun, miten tylsä onkaan aikuisen mieli. Ehdinkö ajoissa? Pystynkö? Jaksanko? Ihmettelen toki tärkeitäkin asioita, mutta missä on se oikea elämän ihmettely? Olen saanut ilokseni palata lapsen ihmettelyn maailmaan lukiessani poikani kanssa koulun ympäristötiedon kokeisiin. Pyysin häntä kertomaan piisamin tuntomerkkejä. Hän sanoi, että piisami on yksi parhaimmista sukeltajista, se asuu vedessä ja on tosi söpö. Piisami on kyllä tosi söpö, vastasin. Toivon todella, että poikani kirjoitti sen myös kokeeseen. Omaa tunnetta ja tulkintaa tiukan faktan lisäksi. Söpö piisami. 

Unicefin entinen pääsihteeri J.P Grant on todennut, että lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus. Lapsen oikeus on saada aikuisen läsnäoloa ja turvaa oman kasvunsa ja kehityksensä tueksi. Kuitenkin yhtälailla lapsen oikeus on saada aikuiset ihmettelemään. Mitä me aikuiset voimmekaan oppia lapsilta?

Lapsen oikeuksien päivänä haluan haastaa kaikki aikuiset lapsen kaltaiseen ihmettelyyn oman tai muun itselle läheisen lapsen tai nuoren kanssa. Yhdessä ihmettelystä syntyy läsnäolo. Läsnäolosta syntyy rakkaus. Ihmettely! Se olkoon kaikkien lasten ja aikuisten yhteinen oikeus.  

Marika Aro

HelsinkiMissio

Vapaaehtoistoiminnan päällikkö

Pelastakaa sukupolvi -hankkeen projektipäällikkö