Avun pyytäminen on vahvuutta

”Vanhemmuudessa syyllisyysnappula on aina puoliväliin painettuna”, kiteytti kollegani osuvasti keskustellessamme nyky-yhteiskunnan vanhemmuuden haasteista. Mitä enemmän makustelen sanoja, sitä enemmän huomaan, että sanat ovat täyttä totta. Jokainen vanhempi tuntee syyllisyyttä jossain vaiheessa ja useimmat jopa usein. THL:n tutkimuksen mukaan lähes puolet lapsiperheiden vanhemmista on huolissaan jaksamisestaan vanhempana.

Jos jokaikinen vanhempi tuntee lähtökohtaisesti syyllisyyttä ja ”nappi” on jo puoliväliin painettuna, ei tarvita paljoakaan lisäkuormaa, että nappi painuu pohjaan. Työssäkäyvät vanhemmat tuntevat syyllisyyttä mm. siitä, että heillä ei kotona ole riittävästi aikaa lapsilleen/perheelleen (THL). Toisaalta pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa huonompia työntekijöitä kuin lapsettomat tai vanhemmat työntekijät, koska joutuvat olemaan usein töistä pois esimerkiksi lasten sairasteluiden vuoksi.

Syyllisyyteen liittyy vahvasti häpeän tunne. Häpeä taas estää vanhempia hakemasta apua ajoissa.  Avun tarvitseminen mielletään helposti heikkouden merkiksi tai ajatellaan, että perheiden tukimuodot ovat niitä varten, joilla menee ”oikeasti” huonosti. Pelastakaa Sukupolvi -hankkeen yksi päätavoite onkin häpeän poistaminen.

Avun pyytäminen on merkki vastuuntunnosta ja sisäisestä vahvuudesta. Monet arjen asiat ja haasteet ovat sellaisia, että niistä selviää keskustelemalla toisen aidon ja välittävän aikuisen kanssa. Jakamalla kuorma puolittuu ja ilot kaksinkertaistuvat. Jokainen vanhempi tarvitsee apua ja keskustelukumppania jossain vaiheessa. Onneksi, sillä muutoin olisimme supervanhempia. Tällaisia tilanteita voivat esimerkiksi olla aivan tavalliset kasvatuskysymykset, joihin vanhempi kaipaa toista aikuista peiliksi omille ajatuksilleen. Perheiden kanssa töitä tehdessäni olen kannustanut äitejä ja isiä kertomalla, että täydellisen vanhemman lapsella vasta paha olo onkin. Lapsen on hyvä nähdä esimerkkiä siitä, että myös me aikuiset erehdymme ja olemme epävarmoja. Inhimillinen arki ei ole täydellistä.

Myöskään vapaaehtoisemme eivät ole ihmemiehiä tai -naisia. He ovat tavallisia aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja tukea juuri sinua. He myös ymmärtävät, jos sinua jännittää avata maailmaasi aluksi vieraalle ihmisille. Myös heille ensimmäinen tapaaminen on usein hyvällä tavalla jännittävä. Kaikkia vapaaehtoisiamme yhdistää ilo siitä, että he voivat jakaa arkea toisen ihmisen kanssa ja oppia myös uusia asioita itsestään. Osa vapaaehtoisistamme on kertonut, että he ovat tehneet tietoisen päätöksen olla itse omassa elämässään rohkeampia ja ovat siksi hakeutuneet toimintaamme mukaan – kulkemaan esimerkiksi juuri sinun rinnallasi elämän iloissa ja suruissa.

Anna Lepistö
vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
HelsinkiMissio

Lähde: Johanna Lammi-Taskula & Marjatta Bardy: Vanhemmuuden ilot ja murheet. THL:n verkkojulkaisu (pdf) Lapsiperheiden hyvinvointi2009.


Ensimmäiset HelsinkiMission kouluttamat maksuttomat äiti- ja isämentorit aloittavat perheiden tukena jo tammikuussa. Pelastakaa Sukupolvi –hankkeen pilottialueet ovat Kamppi, Kallio ja Kivikko. HelsinkiMissio on kouluttanut pilottialueiden päivähoidon, leikkipuistojen sekä kotipalvelun ja varhaisen tuen henkilökuntaa rohkaisemaan asiakasperheidensä vanhempia hakemaan tukea pieniinkin haasteisiin sekä tarjoamaan perheille HelsinkiMission mentoreita.