Työskentelin viime kesän HelsinkiMission feissarina eli katuvarainhankkijana. Feissarikansion kannessa oli kuva itkevästä pojasta, jonka paidassa oli teksti: ”Isona minusta tulee sekakäyttäjä.” Kuva aiheutti monille pahaa oloa, ja sen kuuli. ”Tuo ei kyllä ole yhtään kiva mainos.” Minä vastasin usein, että niin, onhan se siinä mauttomuuden rajoilla.
Syyllistäminen ei tunnu kenestäkään hyvältä. Erityisen
kurjalta sekakäyttäjälapsilla uhkailu tuntuu niistä, jotka jo monella tapaa
kantavat kortensa kekoon. Kadulla tuli usein vastaan ihmisiä, jotka tukivat jo useaa
järjestöä, auttoivat vanhoja sukulaisiaan ja kuka nyt mitäkin. En ruvennut
tyrkyttämään heille HelsinkiMissiota, vaan totesin, että upeaa että olet jo mukana
rintamassa.
Mutta on myös tilanteita, joissa kirpsakka syyllisyydenpisto
osuu juuri sopivaan kohtaan. Pelastakaa sukupolvi -hankkeen jouluglögeillä kävi
ilmi, että itkevä poika oli riipaissut lähes jokaista mentoriksi hakeutunutta.
Ja sehän kampanjan tarkoitus onkin. Syyllisyys ei tule tyhjästä, vaan
tietoisuudesta, että tässä on ongelma johon minä voisin vaikuttaa. Jos piston
kokenut ihminen suuttuu ja haluaa mainoskampanjan pois kaduilta, kyseessä on
yritys sulkea silmät pahalta tuntuvalta totuudelta. Se on toki yksi vaihtoehto,
mutta kaikin puolin tehokkaampaa on tarttua ojennettuun haasteeseen.
Sekakäyttäjäpoika on mauttomuuden rajoilla kiikkuvaa
provokaatiota. Ja niin sen kuuluukin olla. Älä tukahduta sen aiheuttamaa pahaa mieltä,
vaan ota siitä niskalenkki ja tule mukaan vapaaehtoiseksi tai
kuukausitukijaksi.
Hae vapaaehtoiseksi täällä.
Lahjoita lapsiperheiden arjen auttamisen hyväksi täällä.
Lue lisää HelsinkiMission äiti- ja isämentoritoiminnasta täällä.
Topias Haikala
Vapaaehtoistoiminnan harjoittelija,
HelsinkiMissio
