Pitkissä tukisuhteissa ei ole enää kysymys vain tukihenkilönä olemisesta. Tukijasta ja tuettavasta tulee toisilleen tärkeitä, läheisiä ja rakkaita. Molempien osapuolten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat tukisuhteisiin, elämänvaiheita käydään yhdessä läpi. Vaikka erilaiset kokemukset muuttavat tukisuhteita, tuettavia ja tukihenkilöitä, niin yhteinen matka voi jatkua. Tukihenkilön on kuitenkin osattava pitää huolta omista rajoistaan ja jaksamisestaan.
Turvalliset, omat rajansa tuntevat aikuiset
ovat niitä helmiä, joita me ojennamme eteenpäin. Tukihenkilökurssilla
tukihenkilömme oppivat tärkeitä asioita vuorovaikutuksesta ja siihen liittyvien
ongelmien korjaantumisesta.
Alla olevan kirjeen kirjoitti tukihenkilöiden
syksyisessä vertaistapaamisessa tukihenkilö, joka pian viettää tuettavansa
kanssa heidän yhteisen taipaleensa 3-vuotispäivää. Tällaisissa pitkäaikaisissa
tukisuhteissa korjaavat kokemukset lastensuojelun asiakaslapsille ja nuorille
mahdollistuvat.
”Hei murunen,
meillä on ollut aika
pitkä yhteinen taival. Mutkia ja keppejä on ollut polun varrella monia. Minä
olen kasvanut ihmisenä paljonkin ja sinunkin kasvuvuotesi ovat olleet
merkittäviä. Seuraavana vaikuttaa olevan vuorossa naisena kasvaminen: minusta
tulee äiti ja sinä muutut tytöstä naiseksi. Lämpö ja välittäminen meidän
välillä on leiskuva. Se saa aikaan sen, etten ehkä osaisi kuvitella jatkoa
ilman sinua, ilman meitä. Virallinen tukisuhteen jatkaminen virastohuoneessa
tuntuu meistä molemmista varmaan vähän keinotekoiselta: totta kai me jatkamme!
Me ollaan aika hyvä pari yhdessä. Vaikka huolet tulevasta liittyvät ehkä omaan
rajaamiseeni ja jaksamiseen ja vielä enemmän sinun hyvinvointiisi, uskon että
meidän positiivinen vire kantaa eteenpäin. Kaikki voi mennä hyvin!
Olet rakas, tukihenkilösi"
Olet rakas, tukihenkilösi"
(Teksti lainattu
tukihenkilöltä luvan kanssa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti