Ollessani pieni tytöntylleröinen oli oma äitini välillä töissä ja
välillä kotona hoitamassa minua ja sisaruksiani. Kun tulin koulusta kotiin, avain
kaulassa kuten tuolloin oli tapana, ei minua kuitenkaan pelottanut olla yksin.
Ei minun tarvinnut pelätä, sillä tiesin, että en ole yksin. Naapurustosta
löytyi aina joku äiti, joka oli vuorollaan kotiäitinä. Elin lapsuuttani ennen
kännykkäaikaa enkä ollut äidin tai isän tavoitettavissa, mutta eivät he olleet
minusta huolissaan. Heillä oli naapuruston tuttujen vanhempien numerot tiedossa
ja he tiesivät, että en ole yksin. Jos olimme ystävieni kanssa liian kaukana
kotikonnuilta, tiesi joku aikuisista ohjeistaa meitä palaamaan kotia päin ennen
vanhempiemme töistä kotiutumista. Vanhemmat myös toimivat luonnollisella, erityisesti
arjen tasolla toistensa vertaistukijoina pienemmissä ja isommissa asioissa - tämän
olen toki ymmärtänyt vasta aikuisiällä.
Kun olin pieni koko kylä kasvatti meitä lapsia, eikä meille tullut
mieleenkään kapinoida vieraitakaan aikuisia vastaan vaan olo oli turvallinen. Nyttemmin
aikuisena ja äitinä olen huomannut, että ei ihmisten yhteisöllisyyden tarve ole
minnekään hävinnyt. Näin on myös omassa pienessä pääkaupunkiseudun kotikaupungissani.
Alueelliset kyläyhteisöt ja yhdistykset toimivat hieman samalla periaatteella
kuin ennen vanhaan aivan luonnostaan toimittiin. Alueen lapset ovat mukana
kylätoiminnassa ja aikuiset suunnilleen tietävät kuka kenenkin lapsi on.
Helsingin kaltaisissa isoissa muuttokaupungeissa asiat ovat usein toisin.
Naapureita ja lähiympäristön palveluita/yhteisöjä ei välttämättä tunneta. Halu
yhteisöllisyyteen löytyy kuitenkin myös isoista kaupungeista. Sen
ilmenemismuodot vain ovat hieman erilaisia.
Tätä tekstiä kirjoittaessani kokeilin laittaa hakukoneen hakukenttään etsinnän
sanoilla Koko kylä kasvattaa. Ilokseni huomasin, että yhteisöllisyysajattelu
kasvaa joka puolella Suomea. Myös Pelastakaa sukupolvi –hankkeen yksi tärkeä
tavoite on herättää kansalaiskeskustelua yhteisöllisyyden kaipuusta ja sen
ilmenemisestä kaupunkiympäristössä. Meillä kaikilla on vastuu toistemme
hyvinvoinnista. Meillä on myös, ei vastuu vaan oikeus auttaa, jos huomaamme lähipiirissämme
tuen tarpeen. Iloksemme olemme hankkeen kumppaneiden kanssa saaneet huomata,
että yhteisöllinen halu toimia arjessa tukena elää vahvana Helsingissä.
Lapsiperheiden tueksi ilmoittautui loka-marraskuun aikana huima määrä
auttamishaluisia aikuisia.
Työmme jatkuu ja tavoitteenamme on tänä vuonna laajentaa
vapaaehtoisten verkostoa yhä useamman lapsiperheen ja nuoren tueksi. Järjestämme
vapaaehtoiskoulutuksia useita kertoja vuodessa. Seuraavan koulutuksen ajankohta
on 9.3. ja sinne mahtuu vielä muutamia mukaan. Tervetuloa, odotamme juuri Sinua
mukaan kasvavaan joukkoomme!
Anna Lepistö
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Pelastakaa sukupolvi -hanke, HelsinkiMissio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti